Kirjoittajasta

Käsi, joka näppistä nakuttaa

Olen kolmeakymmentä ikävuotta pikkuhiljaa lähestyvä naisihminen, joka käyttää suurimmat osat päivistään opiskellen. Juuret löytyvät alun alkujaan itärajalta, mutta nykyinen kotiovi sijaitsee Tampereella. Kyseisen oven takaa voit löytää lisäkseni myös paremman puoliskoni, joka toimii täysipäiväisesti haaveilevan ja eksyskelevän vaimokkeensa maadoitusjohtona, jarrumiehenä ja turva-ankkurina. Mieheke on myös koira-arjessa korvaamaton kennelpoika, joka hoitaa harrastusareenoilla navigaattorin, kameramiehen ja kommentaattorin roolit ihailtavasti yhdellä iskulla.

Koulutustaustani versoo likipitäen jokaiseen kuviteltavissa olevaan suuntaan ja olen kokeillut myös työhistoriani aikana kaikkea alkaen saattohoitokodin valkoisesta mekosta ja päättyen historiantutkijan pölyisiin arkistomuistiinpanoihin. Olen elämänmyönteinen sekoitus luovaa tarinankertojaa, historiaa rakastavaa humanistia ja videopeleihin intohimoisesti suhtautuvaa nörttityttöä. Myös sosiaalinen tiimipeluri sekä hiljaisuutta ja puisevia paperitöitä rakastava intovertti vääntävät toisinaan kättä pääni sisällä.

Vapaa-aikani kuluu koirapuuhien lisäksi roolipelaamisen, videopelien, kirjoittamisen sekä lukemisen parissa ja tuleepa sitä säännöllisesti lötkähdettyä sohvalle myös jonkin hyvän dvd-boksin pariin. Viime vuosina myös geokätköily on luikerrellut salakavalasti elämääni. Olen aina vihannut liikuntaa ja kaikkea motorista koordinaatiota vaativaa aktiviteettia yli kaiken, joten koiran saapuminen elämään on pakottanut minut ensimmäistä kertaa ulos mukavuusalueiltani - lenkille on lähdettävä ja valjaat on pujotettava koiran päähän päivänä kuin päivänä ja agilitytreeneissä ei auta selittää, ettei itseasiassa osaa yhtä aikaa liikuttaa käsiään ja jalkojaan ja vieläpä eri suuntiin. 

Yleisesti ottaen viihdyn paremmin kotosalla kuin ihmisiä vilisevissä tiloissa ja nautin autuaan kokonaisvaltaisesti elämän pienistä, hyvistä asioista, kuten päivätorkuista ja lohivoileivistä. Hujoppikokoiset sisarukset kutsuvat minua satukirjan pienten menninkäisten mukaan Rööniksi, vaikka itseasiassa en edes ole kovin pienikokoinen.  Muita hauskoja faktoja minusta ovat mieltymykseni gregoriaaniseen kirkkolauluun, paatumaton rakkauteni joulua kohtaan ja kykyni matkia rullatulla kielelläni ääntä, jollaisen saa aikaan tyhjään kaljapulloon puhaltamalla. Olen suurpiirteinen ja melko laiskanpulskea ihminen, jonka paheisiin kuuluvat hajamielisyys ja (turhaan) huolehtiminen. Toisinaan yllätän itsenikin olemalla vastapainoksi stoalaisen tyyni ja loputtoman sinnikäs. En ole koskaan viihtynyt valokeilassa, vaan puurran mieluummin kulisseissa. Nautin yksinäisyydestä ja omien ajatuksieni pallottelemisesta kaikessa hiljaisuudessa.