Luna

(c) Milja Laaksi

Nimi: BH TK3 Waatan Brassica "Luna"

Syntymäaika: 06.05.2010

Kasvattaja: Milja Laaksi, Waatan kennel

Emä: C.I.B POHJ MVA FIN MVA SE MVA NO MVA EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BALTV-07 EEV-07 SEV-08 Eswood Nereida "Nessi"

Isä: FI MVA Aurinkoniityn Ajaton "Allu"

Sisarukset: Bellis (Bella), Bartsia (Niila), Borago (Ukko), Butomus (Vili), Bistorta (Iiro), Buxus (Remu)

Rotu: Keeshond

Väri: Hopeanharmaa

Tiedot KoiraNet - jalostustietojärjestelmässä: Klik!

(c) Tuna

PHPT negatiivinen

Lonkat: - A/A (testattu 25.10.2011)

Kyynärpäät: 0/0 (testattu 25.10.2011)

Polvet: - 0/0 (testattu 25.10.2011)

Silmät: - Ok (testattu 19.11.2011). Lisäys: ylimääräinen ripsi (testattu 4.9.2012)

Selkä: Epävirallisesti ok (kuvattu 06.05.2015)

Luna on steriloitu. Päädyimme ratkaisuun keväällä 2011 ensimmäisten juoksujen jälkeen pitkäaikaisen ja hankalan kohtutulehduksen päätteeksi.

 

Nimen taustalla: Koiran nimeäminen on yksi niistä harvoista päätöksistä, joista olemme rakkaan paremman puoliskoni kanssa päässeet sopuun ensimmäisellä yrityksellä. En ole koskaan välittänyt tavasta antaa nelijalkaiselle perheenjäsenelle jokin "ihmisen nimi", vaan kallistun itse enemmän siihen, että ihmiset saavat pitää omat tylsät nimensä ja koiria voi kutsua ihanilla, monimerkityksisillä sanoilla. Olen aina ollut kiinnostunut mytologiasta, taruista, eeppisistä tarinoista, sanoista ja kansanperinteestä, joten toivoin voivani löytää tulevalle koiralle nimen niiden parista. Pohdiskelin esimerkiksi Riimua, Myyttiä, Manaa ja Valaa. Kun päätimme ottaa taloon kessun, siirtyi fokukseni upean hopeanharmaan turkin johdattamana toiseen suuntaan. Historianopiskelijana olen tullut lukeneeksi muutaman kurssin latinaa, ja maistelin niin hopean kuin sudenkin latinankielisiä ilmaisuja suussani pitkät tovit. Lopulta ajatus kuukoirasta lähti kytemään latinan kautta. Keeshondin turkissa oli sitä värien moninaisuutta - väikähtelevää hopeaa, hehkuvaa valkoista, rusehtavaa säiettä - joita minusta kuukin heijastelee, vaikka usein massaelokuvissa vitivalkoiseksi kuvataankin. Joten siksi Luna. Tiedän monia kaimakoiria, mutta en ole tästä kamalan harmissani - minusta en olisi voinut valita parempaa nimeä keeshondilleni. Ja niin tietysti, kyllähän se avokkikin onnekseen sanoi kyllä, kun kuuli ehdotukseni ensimmäistä kertaa.

Lempinakerreltava: Luna on ahne koira, joten oikeastaan mikä vain on lempinakerreltavaa oikeassa mielentilassa. Muutamia kaikkien aikojen ykkössuosikkeja ovat kuitenkin jauheliha, broilerinsydämet, nakki, kinkku, kuivattu maksa, kana sekä puriste-, ydin- ja rengasluut (koira näyttää ajavan autolla viimeisimpänä mainittuja syödessään, kun pitää luuta lähestulkoon kuin rattia tassujensa ympärillä). 

Lempipuuha: Sylissä lohnottaminen ja rapsujen saaminen, agility, toisten koirien kanssa hurjaan jahtileikkiin ryhtyminen, torkkuminen, kaivaminen (omistajien onneksi pikku-kaivurin tassut ovat melko vaatimattoman tehoiset, eikä kuoppia ole syntynyt hurjaa tahtia lähimaastoon) ja syöminen. Luna lähtee mukaan miltei mihin vain intoa tihkuen, jos omistaja on mukana ja iloinen.

Lempilelu: Älylelut ovat ehdoton ykkönen: kongit, namupallot ja -piilot, puiset älypelit. Veto- ja heittolelut sytyttävät myös kessun harrastuksissa.



Luonne: Luna oli ja on edelleen pentueensa pienin pentu, mutta sähäkkyyttä, rohkeutta ja seikkailunhalua tältä huimapäältä ei ole koskaan puuttunut. Luna innostuu pienestäkin vihjeestä ja on aina ensimmäisenä menossa, kokeilemassa ja yrittämässä. Neidin touhukkuus ja eloisa luonteenlaatu olivat ajaa omistajat ensimmäisien kuukausien aikana hermoraunion partaalle: koska kummallakaan ei ollut kokemusta koiran omistamisesta ennen Lunaa, sitä joutui itsekseen vain ihmettelemään, olivatko kaikki koiranpennut todellakin näin vilkkaita ja riehukkeja. Myöhemmin selvisi, etteivät suinkaan, mutta ettei Luna myöskään ollut pahin mahdollinen tapaus.



Vilkkaus on hieman kaksipiippuinen juttu: Luna on edelleen herkästi kuumiava, hermostuva ja innostuva koira, joka ei meinaa kestää nahoissaan tietyissä tilanteissa. Jos emäntäosapuolen hermot kiristyvät tarpeeksi näiden hetkien aikana, saadaan aikaiseksi lähinnä kaaosta ja vauhkoontumista. Toisaalta elämäniloista ja touhukasta koiraa on aina ollut helppo motivoida ja kannustaa, eikä ylenmääräistä rohkaisua ole juuri koskaan tarvittu, kun pahimmatkin pelotteet ylitetään nakin ja kannustavien kehujen voimilla. Lunaa ei tarvitse ikinä yllyttää tekemään, vaan se käy luontaisen uteliaisuutensa ajamana ja pienen kehun saadessaan aivan varmasti tehtävän kuin tehtävän pariin yrittäen parhaansa. Kouluttajan sanoin: "Tässä on koira, jolla on selkeästi itseluottamus kohdallaan."



Iän myötä Luna on saanut olemukseensa rauhallista omanarvontuntoa, joka on tehnyt siitä seesteisemmän ja tyynemmän kuin villeimpinä pentupäivinään. Virtaa kessusta ei edelleenkään puutu, mutta nykyisin se malttaa entistä paremmin eikä lotkauta enää korvaansa pikkutekijöille samaan malliin kuin aikaisemmin. Lunasta onkin kuoriutunut oikein mainio harrastuskaveri, kunhan emäntäosapuoli on itse ensin ymmärtänyt oikeat tavat pörröpöksykohkaajan koulimiseen ja havainnut Lunan säheltämisen olevan hyvä vastapaino omalle pitkäjänteisyydelleen ja jäykän rauhalliselle asenteelleen. Me olemme hyvä pari.



Muita Lunan määrittäviä luonteenpiirteitä ovat ystävällisyys, ahneus, elämänjanoisuus ja valtava miellyttämisenhalu. Vaikka Luna ihmisiä ja huomiota rakastaakin, se on vieraita kohtaan usein hieman varautunut, ja menee nuuhkimisen jälkeen jatkamaan omia touhujaan. Tutut vieraat sen sijaan pitäisi tervehtiä kaikkien neljän tassun voimin. Siitä huolimatta, että ihmiset ovat ihania ja kiehtovia Lunan mielestä, jäävät kaksijalkaiset aina auttamattomasti kakkoseksi koirille. 



Luna on kiintynyt koko perheeseensä, ja ottaa käskyjä mukisematta vastaan kummaltakin omistajalta. Liiallinen seurankipeys tosin johti valtaviin yksinolo-ongelmiin pentuaikana, mutta nykyisin pitkällisen treenin ja tietokoneavustajan käytön jälkeen neiti hoitaa yksinolot rutinoituneesti nukkumalla ja Abbaa kuuntelemalla. Olen mainittavan tyytyväinen myös siihen, kuinka vähän Luna haukkuu: mouruaa, röhkii, määkii, vinkuu, piippaa ja mylvii kyllä senkin edestä!
Ja luonnollisesti minulle Luna on maailman paras, rakkain, kaunein ja ihanin koira. Kuinkas muuten. 



Lempinimet: Lunkkeli, Luputti, Neiti, Luu-Luu, Lunatin, Lumperi, Lunutska.

Lempipaikka: Ne kaikki asunnon hapsumatot, joihin karvat junttaavat kiinni kuin noiduttuna. Emännän kirjoituslipaston alla, jonne ryömitään vain kun emäntäosapuoli yrittää kyseisen lipaston ääressä tehdä töitä. Sama pätee emännän tietokonetuolin viereiseen lattiatilaan. Auto, jossa istuminen pitää tehdä naama sivuikkunaa vasten liimautuen (ja nuollen ikkunaa säännöllisesti puhtaaksi siitä huurusta, jonka oma hengitys sitä vasten synnyttää. Sohvapöydän ja mekanisminojatuolin alunen. 




Paha tapa: Jänisjahti, kaivaminen, piippaaminen ja mouruaminen, kohkaaminen ja ylikuumeneminen, tuttuja vasten hyppiminen, ylenpalttinen innostus muita koiria kohtaan, yksinolon ongelmat ajoittain.

Ylpeyden aihetta: Kontaktihakuisuus, suoritusvarmuus, innokkuus, miellyttämisenhalu, pohjaton ahneus, nopeaoppisuus, säpäkkyys, rohkeus, itseluottamus, käsittelyn helppous.

Bravuuri: Antaa suukon käskystä isännälle tai emännälle ja vilkuttaa hyvästit ja moikat, mikä ihastuttaa aina vieraita yhtä paljon.

(c) Milja Laaksi

Harrastamme: Agility, TOKO, rally-toko, satunnaiset näyttely- ja mätsärikäynnit. Kotona harjoittelemme temppuilua ja ylenmääräistä koiran lellimistä. Allekirjoittanut ei ole kovin kunnianhimoinen ihminen, vaan pitää tärkeimpänä tavoitteena koiran kanssa touhutessa sitä, että kummallakin on yhtäläisen hauskaa ja että voin olla tyytyväinen omaan itseen ja koiraan pitkässä juoksussa. Se on riittänyt tähän asti oikein hyvin.

(c) Tuna