Kevätväsy

Tämä viikko on todennäköisesti kohtalaisen kiireinen, vaikka helatorstai tekee mukavan taukoloven sen keskelle. Itse huomaan entistä selvemmin vuosi vuodelta, kuinka ristiriitaisena aikana pidän kevättä. Lisääntyvä lämpö, kurkkuun takertuva katupöly ja vihertyvät puut saavat minulta siunauksen, mutta harvasta muusta asiasta osaan nauttia kuten kanssaihmiset. Tihkusateen täplittämät, tuuliset päivät tuntuvat märältä rätiltä vasten kasvoja, etenkin kun kevätsade on aina syyskollegastaan poiketen jääkylmää. Vastavuoroisesti armottoman aurinkoisina päivinä joudun aloittamaan aurinkorasvan lotraamisen jo kukonlaulun aikaan. Inhoan myös koloistaan möngertäviä punkkeja ja pörriäisiä melkoisesti. Pahinta on mielialani, joka syöksyy keväisin selittämättömään väsymykseen, surumielisyyteen ja haikeuteen aiheuttaen nukahtamisvaikeuksia ja kroonista univajetta.  Yrgh. Onneksi tämä kevät on ollut sentään lähipiirin uutisrintamalla hieman valoisampi kuin edellinen, jonka aikana tulin toisinaan miettineeksi, loppuvatko vastoinkäymiset koskaan.

Minulla pyyhkii mukavasti. Arkipäiväni kuluvat tällä hetkellä opintoihin pakollisena kuuluvan harjoittelun kanssa askarrellessa. Harjoittelupaikka – vieläpä palkallinen sellainen – tipahti syliini täysin odottamattomasta paikasta, sillä olin autuaasti suunnitellut jättäväni harjoittelut ensi keväälle ja yritin tammikuusta lähtien sinnikkäästi kaikkeni kesätyörekrytointimarkkinoilla. Varmaankin 150 hakemuksen – joista ei yhdestäkään muuten ole tähän päivään mennessä kuulunut pihaustakaan – rustaamisen jälkeen aloin olla sekä epätoivoinen, turhautunut, että vähän peloissani. Olin toivonut kesätöiden pelastavan pakkaselle painuneen taloustilanteeni ja elättelin jopa toivoa sen kuuluisan pahanpäivän pesämunan säästämisestä. Kun sitten minut valittiin koulun oman pelistudion pitkäaikaiseen asiakasprojektiin tuottajaksi palkalliseen harjoitteluun, riemullani olisi voitu mennä läpi katosta aina stratosfääriin asti. Toki on hieman hullunkurista tulla koululle halki koko kesän, mutta se on pienin minun huolenaiheistani juuri nyt. Koska projekti, jossa teen töitä, on vaitiolovelvollisuussopimuksen alainen, en huutele sen teemoista tarkemmin täällä vasta kuin julkaisuajankohtaan syksynä, mutta lyhyesti voidaan todeta, että enpä ole kummallisemmasta aiheesta koskaan tehnyt peliä. Harjoittelun suorittaminen noin muuten merkitsee sitä, että minulla on todennäköisesti edessäni valmistujaisjuhlat jo ensi keväänä – ei paha!

Ensi viikolla on luvassa luokkaretken tyylinen pläjäys, kun minä ja pieni ryhmä muita toisen vuoden pelituotannon opiskelijoita isketään Kööpenhaminaa kohti kohoavaan lentokoneeseen ja sieltä junalla Malmön Nordic Game – konferenssiin. Biowaren pääkäsikirjoittajiin kuuluva David Gaider on paikalla puhumassa, eikä tarvinne erikseen mainita, että olen kohtuullisen mehuissani asiasta.